Raporttia Dublinista...

No niin, reissu tuli tehtyä. Mukavaa oli kaikin puolin. Erityisesti jäi mieleen ihmisten uskomaton ystävällisyys! Näin suomalaisesta se oli välillä jopa hämmentävää. Matkalla söimme ja joimme hyvin, kuinkas muuten. Ja Dublinissa se tosiaan onnistui, ruoka oli kaikkialla hyvää, eikä kasvisruokaakaan ollut vaikeaa löytää. Hintataso, ainakin niissä paikoissa joissa me söimme, oli suomen tasoa. Menuja oli paremmin tarjolla kuin Suomessa ja mukavammin hinnoin.

Tokihan paikan päällä piti maistaa Fish&Chipsejä. Me ostimme omamme paikallisten suosiossa olevasta Leo Burdock's kioskista (2 Werburgh St). Paikka on pieni, eikä siellä ole istumapaikkoja, vaan fisut ja perunat kääräistään paperiin ja sitten vain nyytistä syödään. Ranskikset olivat isoja ja paksuja, ja todella rasvaisia, mutta ihan ok makuisia. Kala oli friteerattu ja murean kuoren alla oli vaalea kalaa (turskaa?), joka ei ihmeemmältä maistunut. Toisin sanoen Fish& Chips ei meille ihan ihmeellistä makuelämystä tarjonnut, mutta puistossa syöden siinä oli jotakin tunnelmaa kuitenkin. Mutta kuvaa yllä.

Irlantilanen aamiainen hotellissamme sisälsi seuraavaa: paistettua makkaraa, vaalea ja tummaa puddingia, paistettua pekonia ja herkkusieniä, paistettu kananmuna ja tomaattia. Aika rasvainen aloitus aamulle. Puddingit olivat kuulemma hyviä.
Juomapuolta huolsimme sekä Guinnessilla, että Jamesonin whiskyllä. Guinnessin Storehouse on valtava kokonaisuus, jossa voi tutustua oluen valmistukseen, sekä shoppailla heidän myymälässään. Ihan kiinnostava kohde. Hauskinta oli kunnon turistin tavoin opetella kaatamaan Guinness juuri oikealla tavalla. Ja tuopin sai toki juoda. Kuvassa itse kaatamani pint (huomaa täydellinen vaahto ;) ).
Jamesonin vanha whiskytislaamo oli milestämme mukavampi ja intiimimpi kohde, jossa ei niin valtaisia turistimassojakaan ollut kuin Guinnessilla. Saimme mahdollisuuden osallistua whiskyn maisteluun (ryhmästä valitaan 4 vapaaehtoista). Saimme vertailtavaksemme kolmea irkku whiskyä, yhtä skottilaista ja yhtä amerikkalaista. Maistelun jälkeen saimme vielä lasilliset whiskyä (kaikki kierrokseen osallistuvat saavat lasillisen) sekä diplomit maistelustamme. Kierros oli ihan mielenkiintoinen, ja hauskan siitä teki erittäin sanavalmis opas. Suosittelemme.
Yksi matkamme kohokohdista, omasta mielestäni, oli perinteinen kello viiden iltapäivätee, jonka nautimme maineikkaassa Shelbourne hotellissa (27 Saint Stephan's). Teetä on tarjolla Lord Mayor's Loungessa joka päivä klo. 15-18. Sali on upea, kukkineen ja kristallikruunuineen. Palvelu moitteetonta ja pianonsoittaja viimeistelee tyylin (ei aina paikalla). Teevalikoima on huikea. Itse valitsimme suklaa- aromista teetä, tarjoilijan suosituksesta. Ja hienosti se sopikin yhteen herkkujen kanssa, joita kannetaan herkuteltavaksi. Tarjolla oli ihania skonesseja voin tai kermavaahdon ja hillon kera. Leipiä oli seuraavanlaisia; kraavilohi/tillituorejuusto, kananmuna/kaviaari, kurkku/tomaatti, paahtopaisti/tomaatti ja katkarapuleipiä. Leivät olivat kuin taideteoksia, ja pienimmät leivät olivat n. 2 palasokerin kokoisia. Näiden herkkujen lisäksi tarjolla oli suklaamousseleivosta, marenkileivosta, omenapiirakkaa ja marjatartaletteja. Kaiken kaikkiaan tarjoilut ja tunnelma oli mitä ihanin. Pelkäsimme, että tunnemme itsemme alipukeutuneiksi,mutta pelko oli turha ja tunnelma melko rento. Tämä kannattaa kokeilla mikäli menneen ajan tunnelma kiehtoo!
Tässä nyt alkuun makupaloja, lisää luvassa jahka tokenen paremmin matkasta. :)